Tiedätkö sen hetken juuri ennen rankkasadetta, kun luonto hiljenee ja vetää henkeä ennen kuin taivas repeää. Matalapaineen ja ilmassa olevan kosteuden tuntee ihan konkreettisesti ihollaan, ja tulevan sateen aistii joka solulla. Ilmassa on kirjaimellisesti tyyntä ennen myrskyä.

Ja sitten jyrähtää.

Tuo mielikuva kuvastaa erinomaisesti tällä hetkellä kuntokeskustoimialla vallitsevaa tilannetta.

Ketjujen aggressiivinen kasvu ja uusien yksityisten kuntosalien putkahtelu markkinoille on hidastunut (ainakin omasta mielestäni) viime vuosista. Poikkeuksena Ole.Fit joka porskuttaa reippaasti eteenpäin viime vuoden vauhdissa.

Kuntosalien määrä tuntuu Suomessa saavuttaneen jonkinlaisen lakipisteen. Samaan tahtiin kuin uusia ketjusaleja perustetaan, vanhoja yksityisiä toimijoita putoaa pois pelistä. Tapahtuu selvää ketjuuntumista, ihan niin kuin monella muullakin toimialalla.
Mutta jotain on ilmassa…


Se ei ole digitalisaatio. Virtuaalitunnit ovat olleet käytössä jo pitkään, samoin erilaiset digitaaliset sovellukset treenien träkkäämiseen ja seurantaan. Kuntosalilaitteiden muuttaminen älylaitteiksikaan ei ole enää uusi juttu, hyödyllinen kylläkin, mutta ei uusi.

Se ei ole uudet treenimuodot tai butiikkisalit. Ne tuovat kyllä vaihtelua ja uusia ideoita, mutta eivät muuta alaa ainakaan Suomessa vielä vuosikausiin. Harvoin kausittaiset trendit myöskään palvelevat perustreenaajan tarpeita pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, Zumbat ja jumpat tulevat ja menevät, mutta perus penkkipunnerrus ei menetä suosiota koskaan.

Se ei ole myöskään sosiaalisen median kanavat ja yhteisöllisyys. Kyllä, Z-, Y-, W- X-, Å-, Ä-, ja Ö-sukupolvet varmasti kasvavat kiinni Snapchatteihin ja TikTokkeihin, mutta yhteisöpalvelut eivät vielä itsessään muuta kuntokeskusalaa. Sen tekee jokin ihan muu.

Se, mikä muuttaa toimialan tulee jostain ihan muualta kuin Fitness -sektorilta. Eli suomeksi: kuplan ulkopuolelta. Ja se koskee koko kuntokeskusalan ansaintamallia.

Kuntokeskukset ovat toimineet samalla ansaintalogiikalla kymmeniä vuosia: myydään jäsenyyksiä, määräaikaisia jäsenyyksiä tai kk-/kertakortteja. Sitten myydään päälle vähän valmennuspalveluita sekä proteiinipatukoita. Välillä myös kuntokeskuksen logolla painatettuja pipoja ja treenikasseja.

Käsi ylös, joka ei pyöritä kuntokeskusta tällä periaatteella. Itsekin pyöritän.
Mutta jos otetaan pää hetkeksi pois fitness-kuplasta, niin nähdään että maailma ja bisness muuttuu. Ja se muuttuu sovelluspohjaiseksi.

Olen jo aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut että kuntokeskuksien pahimmat kilpailijat eivät ole toiset kuntokeskukset, vaan muut ajanviettomahdollisuudet kuten Netflix, Spotify, Facebook, Instagram, jne. Erityisesti Netflix ja Spotify toimivat suunnannäyttäjinä palveluiden ansaintamallissa. Lataat sovelluksen, syötät luottokortin tiedot ja Voilà! palvelu on käyttövalmis. Katselet sitten sarjoja tai vuokraat lisämaksullisia elokuvia, veloitus tapahtuu taustalla huomaamattasi. Ei laskunmaksua, kymmenen kerran pakettien laskuttamista jne.

Siinä se on. Ostaminen pitää tehdä niin järjettömän helpoksi, että se ei tunnu ostamiselta ollenkaan.

Laskun maksaminen verkkopankissa kirpaisee sydämestä joka kerta, mutta automaattinen luottokorttiveloitus, jota et muistakaan, ei tunnu missään.
Butiikkiketju TRIB3 hyödyntää tätä mallia jo osittain omassa liiketoiminnassaan, mutta voisiko homman viedä vielä pidemmälle?
Voisiko kuntokeskusten ansaintalogiikka toimia kuin esimerkiksi sähköpotkulautojen vuokraus Rentskoot? Lataat äpin, syötät sinne omat tiedot luottokortteineen ja sen jälkeen maksat palvelun käytöstä minuuttiveloituksella? Kuntosalille tullessasi skannaisit sovelluksella QR-koodin ja lähtiessäsi toisen. Sovellus laskisi käytetyt minuutit ja laskuttaisi sen mukaan.

Tai kuten Netflixissä, maksat tiettyä kiinteää kk-maksua ja lisäpalvelut (lisäravinteet, ryhmäliikuntatunnit, lapsiparkki, PT-palvelut) veloitetaan luottokortilta automaattisesti palvelun käytön yhteydessä.

Mitä mieltä olet?

Voi olla että homma toimisi loistavasti, tai sitten ei ollenkaan. Eikä tämä ole ainoa vaihtoehto toimialan disruptiosta. Mutta pointtini onkin se, että jotta voimme muuttaa alaa ja markkinaa, meidän on vilkaistava edes hetki laatikon ulkopuolelle. Kuntokeskussektori ei tähän päivään mennessä ole ollut mikään kultakaivos (kuin ehkä muutamille poikkeuksille). Miksi jatkaa samalla, kankeasti toimivalla ja haastavalla ansaintamallilla, jos tarjolla olisi muitakin vaihtoehtoja?

Kuka uskaltaa haastaa alan ensimmäisenä?